Tässä osassa onkin jo paaaljon enemmän kuvia, ja tekstiinkin yritin panostaa enemmän :D
(Soinoigin näkökulmasta)
Kun olen tutustunut uuteen asumukseeni, päätän lähteä etsimään työpaikkaa. Luin lehdestä, että mustalaisvankkureilla olisi tarjolla ennustajan töitä. Sinne siis. Kuljettajana on taas sama nainen. Ehkä hän onkin ainoa taksikuski, joka minua uskaltaa kuljettaa, tai sitten se on vain sattumaa.
Mustalaisvankkurit sijaitsevat aivan kaupungin laidalla. Samalla tontilla on yleensä iltaisin paljon ihmisiä.
Vankkureiden sisällä odotti työnhakijoita tumma, vanhahko nainen. Hän oli hyvin ystävällinen, ja kertoi, että aloittaisin urani ennustajana!
Päätän matkustaa vakiokuskin kyydissä kirjastoon. Yrittäisin etsiä kumppanin INTERNETISTÄ!
Kirjasto on melkoisen ruma, tasakattoinen mörskä. Kävelen sisään jännittyneenä. Nyt joutuisin tapaamaan "täkäläisiä".
Oviaukolta näen kaksi miestä. Toinen heistä jää tuijottamaan minua. Toinen on kävelemässä... jonnekin.
Minua tuijottavan herran nimeän "Väsähtäneeksi", koska siltä hän näyttää.
Kävelevän miehen taas nimeän herra "Nokkavaksi", katsokaa nyt hänen nenäänsä!
Kirjastossa näen myös "Väsähtänyt II":sen. Kenties sukua sille toiselle...
Toisella puolella huonetta tepastelee maha pystyssä nainen kirja kainalossaan. Voisiko kirjan nimi olla esimerkiksi "Odottava äiti"?
Minä kuitenkin istahdan ikivanhan tietokoneen ääreen ja siirryn osoitteeseen "http://www.nettideitti.sim".
Silmäilen suurta näyttöä hilpeänä, kun "Rouva Vauva Tulossa" ja "Väsähtänyt I" rupeavat juttelemaan keskenään. Ensin mainittu on iskenyt sen kirjansa tummanharmaalle tasolle tietokonepöydän viereen. Luon Nettideittiin itselleni edustavan profiilin, ja laitan viestiä muutamalle kiinnostavalle henkilölle.
Päätän ottaa selvää, millainen tämä rouvan lukema kirja on, ja menen kirjaston toiseen päähän lukemaan sitä. Mutta eihän tämä olekaan mikään äitiysopas, vaan jokin avaruuskirja!
Jollain ihmeellä pääsen juttusille "Herra Nokkavan" kanssa. Kättelemme kohteliaasti. Mies kertoo nimensä olevan Flint MacDuff.
"Tuota... minä pidän sinun... sinun... nenästäsi!", tokaisen vaivautuneena.
"Kiitos, sinullakin on oikein kiva nöpönenä", Flint sanoo minulle flirttailevasti. Kiitän häntä todella häkeltyneenä.
"Hei Soinoig, otetaanko erä kivi-paperi-sakset-peliä?"
"Joo, miksei!" Voitan hänet kuitenkin ekalla erällä, sillä kivi tylsyttää sakset.
Pian siirrymme katselemaan tähtitaivasta romanttisen sähköpääkeskuksen eteen.
"Tiedätkö mitä? Sinun silmäsi säteilevät suurempina ja kauniimpina kuin yksikään tähti tuolla taivaalla."
Nousemme pian ylös ja katselemme toisiamme romanttisesti.
"Tuota, minun pitää varmaan mennä. Kello on jo paljon, moikka!", huudahdan melko pian. En kuitenkaan ota taksia, vaan juoksen takaisin kirjastorakennukseen.
Joku Pappa Wolf on ottanut minuun yhteyttä. Hän haluaisi tavata minut huomenillalla. Hän näyttää melko vanhalta, mutta silti omalla tavallaan todella mukavalta. Laitan hänelle myöntävän vastauksen ja riennän sitten kotiin. Tällä kertaa en ota taksia, vaan juoksen, en oikein tiedä itsekään, miksi.
Kotona menen ensimmäisenä raikkaaseen suihkuun. En kuitenkaan ota kaikkia vaatteita pois, vaan vaihdan nopeasti märkäpukuun, sillä minulla on vakava paljaan pinnan pelko.
Nukun makoisasti aamukahdeksaan asti.
Aamulla otan jääkaapista hilloa ja leipää, kun en sen kummempaa safkaa jaksa ruveta väsäämäänkään.
Leipä maistuu kuitenkin taivaalliselta, sillä en muistanut syödä illalla mitään. Olin niin häkeltynyt kaikista Flinteistä ja Papoista. Ahmin leivän nopealla vaihteella.
Pian pitääkin jo lähteä töihin. Kuljettajana toimii sama, tuttu kuski, mutta nyt vain uudella hiustyylillä.
Työt vankkureissa sujuvat rattoisasti. Sepitän jokaiselle ihmiselle ennustuksia "horoskoopin mukaan", vaikka oikeasti keksin ne omasta päästäni. Helppoa kuin heinänteko, ja ah, niin tuottavaa.
Pian työvuoro onkin jo ohi.
Mustalaisvankkuritontti on todella iso, ja juoksen sen toiseen päähän.
Siellä kohtaan Pappa Wolfin ja toisen oudosti pukeutuneen henkilön. He eivät näytä olevan kovin hyvissä väleissä keskenään!
"Moi, olen Soinoig, sieltä treffipalstalta, muistatko?" Pappa muistaakin minut ja rupeamme rupattelemaan kaikenlaisesta.
Emme edes kiinnitä huomiota vieressämme seisovaan riitapukariin.
"Pappa, minä tuota... miten sanoisin tämän... tykkään sinusta kovasti ja..."
"Voi Soinoig, kyllä minä ymmärrän!"
"Minun pitää nyt lähteä, nähdään taas, muru", Pappa hyvästelee minut ja suukottaa hellästi. En tiennyt, että tämä olisi NÄIN helppoa!
'
Kotonakin olen vielä aivan sekaisin. Nyt sentään muistan syödä iltapalaa.
"Ei tiskivuoria", ajattelen unessani.
Aamulla herään rentoon Laiskottelupäivään. Heti herättyäni päätän kutsua Papan kylään, ja hän lupaa tulla pikimmiten.
Pian hän jo seisookin tienvarressani.
Astelen ulos hänen luokseen. Ensitekemisekseen hän ojentaa minulle kauniin keltaisia ruusuja. "Paitasi sävyyn!", hän huudahtaa.
"Voi kiitos, olet iiiihana!", totean hänelle.
Siirrymme sisälle telmimään tyynysodan merkeissä, kuin mitkäkin pikkulapset.
Sitten pappa kietoo kätensä ympärilleni, ja minä hänen.
"Pappa, tuota... haluaisitko sinä asua, tai siis olla... tai siis... haluaisitko muuttaa tänne, jotta olisimme... virallinen pari?" "Tietenkin, kulta, tietenkin!"
Pappa tuo mukanaan talouteemme stereon. Sijoitamme sen tyhjään nurkkaan.
Teen Papalle laajan tyylinmuutoksen, eihän hän tuollaisella muumihatulla ja hevitukalla voi olla! Värjään hänen tukkansa SimRe'al-pikavärillä punertavan ruskeaksi ja valitsen hänelle uudet vaatteet hänen omista vaatteistaan. Hänestä tuleekin ihan siedettävän komea mies.
Kuulen taloamme vastapäätä sijaitsevan ratsastuskeskuksen megafonien kaiun, ja pyydän Pappaa lähtemään kanssani katsomaan ratsastusnäytöstä.
Ratsastusnäytös onkin jo pian ohi, ja vietämme vielä pienen hellän hetken rakennuksen pihalla. Pian olemmekin jo kotona. (huomaa Papan suippokorvat)
"Pappa, sinä olet... IHMISSUSI!" Kiljun henkeni edestä. En kuitenkaan anna sen haitata, olenhan minäkin alien, ja Pappa hyväksyy sen.
"Kuuleppas herra Susi, ulkona on sinulle pieni yllätys! Ja saat sitten pian muuttua taas takaisin normaaliksi!"
Ulkona odottaa pieni, suloinen varsa. Soitin vaivihkaa eläinsuojeluun, ja pyysin tuomaan varsan tontillemme, kun Pappa ei huomannut. Varsa, jonka nimeksi eläinsuojelu ilmoitti Kanelin, nuuskii Papan kättä rauhallisena, piittaamatta tämän ulkomuodosta.
Papan mentyä takaisin sisään Kaneli käy pienelle kerälle nurmelle ja nukahtaa.
Rupeamme syömään iltapalaa, ja Papalla onkin ihan oma tyyli viedä ravinto kurkustaan alas. No, eihän raukka tuolle mitään itse voi, että on tuollaiseksi syntynyt.
Voitte päätellä itse, mitä samana iltana tapahtuu...
Muutaman viikon sisällä vatsassani alkaa tuntua oudolta, ja vessanpönttömme pääsee oksennusvadin hommiin...
Eräänä päivänä, kun huomaan mahani kasvaneen, ymmärrän huonon oloni syyn.
Riennän heti kertomaan avomiehelleni uutiset.
"Pappa, tiedätkö mitä? Minä... olen raskaana!"
"Voi, meistä tulee pienenpieni perhe!"
Papan mielestä jopa vakioruokamme Hilloa ja leipää maistuu hyvältä, kun hän tietää olevansa pian isä!
Päiväni kuluvat Kanelin kanssa seurustellessa, kun Pappa istuu yleensä sisällä katsomassa telkkaria, tai seikkailee katakombeissa.
Eräänä päivänä kuulen jäätelöauton iloisen melodian saapuvan tiemme varteen, ja riennän ostamaan taskunpohjalta löytämilläni roposilla mansikkatuutin.
Ensin huvi, sitten työ, ainakin tässä tapauksessa, sillä jäätelön jälkeen menen maksamaan laskut.
Eräänä iltana menemme Papan kanssa erään joen rantaan jonkin matkan päässä kodistamme. Ilta taittuu yöhön, ja tähdet alkavat näkymään selkeinä tummansinisellä taivaalla. Pappa kertoo minulle, missä sijaitsevat Iso Karhu ja monet muut tähdistön kuviot.
Meidän tiiraillessamme tähtiä, Kanelin on tullut kotona aika kasvaa aikuisen hevosen mittoihin. Kotona meitä koittaakin sitten iso yllätys, mutta sitäkin isompi yllätys tapahtuu siellä joen varrella.
Pappa kumartuu eteeni ja lausuu legendaariset sanat: "Rakas Soinoig, tuletko vaimokseni?"
Ensin en saa sanaa suustani, mutta pahimman lamaannuksen mentyä ohi huudahdan "Voi, kyllä, kyllä!", ja kapsahdan rakkaani kaulaan. Onnellisten hetkien jälkeen palaamme kotiin.
Tältä siis näyttää aikuinen Kaneli :)
Monen kuukauden päästä, heti herättyäni, olen menossa antamaan Kanelille aamuheiniä.
Kyseinen projekti kuitenkin keskeytyy, kun viiltävä kipu saa kasvoni vääristymään tuskasta.
"Pappa, tule heti tänne!"
Saan juuri ja juuri arkivaatteet ylleni, ja niin me kaksi olemmekin jo taksin kyydissä matkalla paikallista sairaalaa kohti.
"Hei, missä aamuheinäni ovat...?", Kaneli jää ihmettelemään, mutta huomaakin pian eilisiä heiniä olevan vielä vähän jäljellä, ja menee niitä rouskuttelemaan.
Monen tunnin päästä, palaamme kotiin sininen kapalo käsivarrellani.
Pienokainen on siis poika, ja saa nimekseen Bill, eli Bill Unknown. Ensimmäisiksi piirteiksi osoittautuvat Urheilullinen ja Eläinten ystävä.
Remontoimme tyhjyyttään ammottavaan, pieneen lastenhuoneeseemme valkoiset seinät ja valkoisen kokolattiamaton. Siinä pikku-Billin olisi sitten vähän isompanakin hyvä leikkiä. Seinälle ripustamme kirahvitaulun ja suloisen hyllykön. Myös lelulaatikko ja melkein Kanelin näköinen keinuheppa kuuluvat huoneen sisustukseen.
"Noniin, nyt saatkin mennä lepäämään upouuteen kehtoosi, mussukka. Taidamme molemmat olla väsyneitä."
Pian Bill kuitenkin rääkäisee kuuluvasti nälän merkiksi, ja Pappa saa huolehtia pojan ensimmäisestä ateriasta.
Sillä välin minä saan nauttia lämpöisestä suihkusta.
Eräänä päivänä uskaltaudun kipuamaan Kanelin selkään ensimmäistä kertaa. Kaneli tottuu satulaan ja suitsiin melko nopeasti, ja silittelyni ansiosta se pysyy rauhallisena koko ajan.
Sekä minä että Kaneli harjaannumme taidoissamme, ja pian hyppelemmekin jo sujuvasti pienen kavaletin yli. Se on meidän molempien mielestä todella hauskaa!
Keittiön hanamme tapaa mennä kovin usein rikki. Budjettisyistä Pappa saa aina korjata sen itse, siinäpä miehen mekaniikkataidotkin karttuvat.
Tapaan harva se ilta katsella Billin kanssa lastenohjelmia, tai muuta ei-niin-raakaa katsottavaa. En ole varma, seuraako vauva television tapahtumia, mutta samapa se.
Eräänä päivänä Pappa palaa hautausmaalta tämän näköisenä. Niinpä patistan hänet HETI suihkuun, Billhän voi saada vaikka häkämyrkytyksen noin likaisesta isästään!
Kerran illalla, noin klo 22 aikoihin, käppäillessäni nurmikollamme, huomaan outoja valoja yläpuolellani.
Yritän paeta minua ylöspäin vetävää voimaa, mutta turhaan.
Pian minut jo imaistaankin lentävän lautasen syövereihin.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Miten Soinoigin käy? Se selviää kolmososassa! :)
